Kuukausi: toukokuu 2018

Sanotaan, että ”ei tehty työ stressaa vaan tekemätön”. Tämä tarkoittanee ainakin yhdestä näkökulmasta, että töitä on liikaa. Toisesta näkökulmasta voidaan olettaa omien odotusten ja vaatimusten olevan eri mittasuhteessa voimavaroihin. Myös motivaatio, työn sisältö ja ilmapiiri ovat yleisiä tyytymättömyyden aiheuttajia.

Kuinka sitten päästä irti pääkoppaa vaivaavasta paineesta? Onko edes mahdollista saavuttaa tasapainoinen onnellisuuden tila?

Hyväksy se, mikä on

Elämme paljon haaveissamme. Siinä ei ole sinällään mitään pahaa tai sopimatonta. Unelmoida pitääkin, ainakin siitä mitä haluaisi myöhemmin olla. Silti nykytila on ainoa hetki, johon voidaan vaikuttaa. Eilinen meni jo ja huominen on vasta huomenna. Vain tänään ja juuri nyt voit vaikuttaa huomiseen, ja tulevaisuuteen, ja unelmiesi toteutumiseen. Ensin pitää vain hyväksyä nykyhetki. Olipa se sitten juuri tänään positiivinen tai negatiivinen hetki. Stressaamalla se ei muutu, joten jotain muuta pitää keksiä. Ellet keksi, niin hyväksy sekin, ettet keksi. Tai sekin, ettet haluakaan muuttaa tilannetta. Hyväksyt mitä tahansa nykytilanteeseen liittyvää, olet siinä pisteessä, missä kaikki tapahtuu ja silloin yleensä alkaakin tapahtua! Matkaa ei voi jatkaa sieltä, missä ei ole.

Muuta se, mikä on

Mikäli tilanteesi on jotain sellaista, mitä et sen haluaisi olevan, niin sen eteen pitää alkaa toimimaan. Palkankorotus, painon keventäminen, opiskelu yms. Mikään muutos ei tapahdu itsestään ja ilman ponnisteluja. Monesti suurin vastustajamme on oma mielemme. Jokin osapersoonistamme huutaa kurkku suorana vaaroja ja pelkoja muutoksen estämiseksi. Onko se osapersoona ”huolestunut huolehtija”, joka ajattelee vaikkapa rahan tai ajan riittämättömyyttä. Tai ehkäpä ”piruileva perfektionisti” kuuluttaa sinun kuitenkin epäonnistuvan. Mielemme on pullollaan epäilyksiä, mutta on siellä myös optimismia. Vaikkapa ”uudesta innostuva” osapersoonamme. Annapa sille äänelle enemmän aikaa. Tunne kuinka sen vaikutus saa sinut liikkeelle. Skeptikkojen äänet jäävät taka-alalle toki muistuttamaan riskeistä, mutta ohjauksen on ottanut se ääni, mikä muuttaa sen minkä pitääkin muuttua.

Poistu siitä, missä olet

On myös mahdollista, että hyväksyminen tai muuttaminen ei onnistu. Hyväksyminen aiheuttaisi vaikkapa turvallisuusuhan ja muuttamiseen ei ole realistisia mahdollisuuksia. Esim. narsistisen puolison tai pomon kanssa ollaan tässä tilanteessa. Myös nykyisen työnkuvan muuttaminen haluamaksesi voi olla työnantajalle liian vaikeaa. Tällöin pitää vain vaihtaa maisemaa. Poistua narsistisesta suhteesta ja etsiä uusi työpaikka. Suomalainen sisu ei ole sitä, että kestät kaiken. Sen pitäisi mieluummin olla sitä, että sisukkaasti haet itsellesi parhaita mahdollisia olosuhteita onnellisuutesi varmistamiseksi. Kannattaisiko meidän itsekin noudattaa sitä ohjetta, jota usein lapsillemme sanomme. ”Poistu sellaisesta paikasta, jossa sinun ei ole hyvä olla!”

Sopeudu onnellisuuteesi

Sopeudumme usein olosuhteisiin, koska se on turvallista. Näin teimme lapsina ja niin teemme myös aikuisina. Sopeutuminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Sopeutuminen ei myöskään välttämättä tuo onnellisuutta. Jos haluat lopettaa stressaamisen ja olla onnellisempi, niin hyväksy, muuta tai poistu! Kolme selkeää toimenpidettä. Harva onnistuu niissä siltikään yksin. Siksi avuksi tarvitaan muita ihmisiä… läheisiä, kavereita, ammattilaisia.

Apua voi saada myös kyllästymisestä. Kun kyllästyt sopeutumaan ja päätät nostaa tärkeimmäksi asiaksi suhteen itseesi. Kun kyllästyt piilottelemaan itseäsi sopiaksesi joukkoon. Kun kyllästyt odottamaan onnellisuutta siihen asti, että olet saavuttanut jotain. Elämä on nyt ja joskus se vain on, mitä se on! Onnellisuus on oikeus, jonka annat itsellesi… sopeudu siihen!

Olen mies ja minun pitää toimia kuin mies! On omaksuttava mieskulttuurin ikiaikaiset hyveet ja vältettävä naisellisia tapoja. Metsästys, kalastus, penkkiurheilu, voimankäyttö yms. ovat sallitumpia kuin esim. herkkyys, taiteellisuus ja sisustus. Kuka näin määrittelee? Miksi ohjaudumme ulkopuolisen maailman määrittelemiin ”sääntöihin”?

Kävin taannoin nauttimassa ex-vaimoni tekemästä jalka- ja kasvohoidosta. On mahtavaa myöntää kuinka hyvän olon voi miehelle noinkin ”naisellinen” toimenpide tuoda. Tähän voisi luetella liudan erilaisia rationaalisia ja miehiä kiinnostavia yksityiskohtia, mutta olennaisin lopputulos oli silti tunne. Kuinka kevyeksi jalat muuttuivatkaan ammattitaitoisen ihon ja kynsien huollon jälkeen. Kasvojen raikkaus suorastaan herätti uudenlaisen iloisen ilmeen. Hoidon rentouttava vaikutus oli todellakin kokonaisvaltainen.

Itse tunteesta itsetuntemukseen

Se, mitä haluamme, ei ole aina se, mitä tarvitsemme. Monimutkainen mielemme rakenne tuottaa ”omina ajatuksina” päätöksiä, jotka ovat peräisin itsemme ulkopuolelta. Kotoa, koulusta, kulttuuristamme… Nämä lähes näkymättömät voimat ruokkivat tiedostamatonta mieltämme ja saavat meidät käyttäytymään näiden uskomusten lailla. Tunne, joka laukaisee toiminnallisen reaktiomme, on monesti lähtöisin jonkun toisen ihmisen mielipiteestä. Annammeko toisen ihmisen mielen pitää omankin mielemme samassa pidossa? Uskaltaisimmeko kuunnella sitä ääntä, joka hiljaa sisältämme kuiskaa?

Oma yksilöllinen tunteemme on kuin tyyni vesi, joka on intuitiivisen tietomme lähde. Emme useinkaan huomaa tätä tyyntä viestiä, kun ympärillä pisarat roiskuvat ja aallot kuohuvat. Kun rauhoitumme kuulemaan tätä hienoa ja meitä varten räätälöityä tunnetta, saattavat valintamme olla aikaisemmasta poikkeavia. Juuri niitä, jotka ovat meille parhaita. Yksilöllinen viesti sisimmästämme murtaa aikaisempia käsityksiä itsestä… varsinkin muiden silmissä. Uskallanko tehdä sitä, mitä jotkut muut vieroksuvat? Olenko valmis ottamaan riskin – silläkin uhalla, että voin paremmin?

Tasa-arvoisesti onnellinen

Uskon vakaasti näkemykseen, että niin mies kuin nainenkin haluaa olla onnellinen. Jakautuvatko onnenlähteet ihmisyyden tasolla tasavertaisesti vai tarvitaanko siihen mies- ja naiskategoriat? Olemme fyysisinä olentoina erilaisia. Aivan kuin mustikka ja mansikka marjojen joukossa. Tarvitsemme yhteiskunnassamme niin naiseutta kuin miehisyyttä. Erilaisina elämäämme rikastuttavina, marjaisina mausteina. Ulkonäkö ja fyysiset suorituskyvyt ovat erottavia tekijöitä, mutta inhimillisten tarpeiden erot lienevät marginaalisen pienet – mikäli niitä onkaan. Onko meidän pakko elää näkymättömässä kategoriassa vai rohkenemmeko tunnistaa ja tuoda näkyväksi sen, mikä minussa toimii parhaiten?

Kauneushoitolassa käynti avasi silmiäni miettimään myös muita naisten nauttimia juttuja, jotka eivät kuulu miesgenreen. Se herätti minussa myös itsekritiikkiä tarkastella omia miehisiä harrasteita. Teenkö niitä aidosta halusta vai ohjaako minua kulttuuriset voimat? Edessäni on tietynlainen ”minuuden konmari”… tunnistan ja alan tekemään asioita, mistä oikeasti tykkään ja siirrän syrjään asiat joita teen, ”koska niitä pitää tehdä”.

Iho on suurin elimemme. Sen vaikutus hyvinvointiimme lienee samassa suhteessa. Ulkonäön kohentuminen on terveysvaikutusten rinnalla vain kirsikka kakun päällä. Vaikka olen mies, niin aion käydä jatkossakin hoitamassa tätä tärkeää fyysistä osaa itsessäni. Rationaalisesti ja miesten kielellä puhuen… korjautan, pesetän ja vahautan pintaani.

Suosittelen muillekin miehille Ihonhoidon erikoisliike OLOa Tampereen keskustassa… ja naisille vinkki: tässä olisi lahja, josta miehesi tietämättään tykkää 😊

http://oloihonhoidonerikoisliike.fi/