Automaation tehtävänä on poistaa prosesseista inhimilliset virheet. Koneet ja laitteet oikein toimiessaan eivät väsy ja tee mokia. Suorituskykykin ylittää inhimilliset voimavarat moninkertaisesti. Mutta onneksi tämä kaikki on tehty palvelemaan ihmistä, joka voi parhaimmillaan käyttää aikansa enemmän inhimillistä kompetenssia vaativiin tehtäviin.
Jokaisella työpaikalla joudutaan kuitenkin tilanteisiin, joissa työ ei etene suunnitelmien mukaisesti. Jos tapahtuneelle ei tunnisteta laitteisiin tai järjestelmiin liittyvää syytä, vedotaan usein inhimilliseen virheeseen. Se kompuroi itsekseen, hän teki väärän päätöksen tai nyt ei ollut tuuria.
Onko toistuva virhe enää virhe, vaan valinta
Sanotaan, että et voi tehdä kahdesti samaa virhettä, koska toisella kerralla se on jo valinta. Voi ollakin, jos oikein tiukasti asiaa tarkastellaan. Miksi sitten monet huippu-urheilijat, kuten vaikkapa koripallolegenda Michael Jordan, julkisesti korostavat lukemattomien virheiden ja epäonnistumisten juuri tehneen heistä maailman parhaita. Vain omia ja toisten rajoja testaamalla voit kasvattaa omaa osaamistasi.
Mistä meidän kulttuurimme virheen pelko oikein johtuu? Johtajat eivät uskalla tehdä päätöksiä ja henkilöstö käy pintakaasulla vältellen pientareelle menoa. Panoksia pihdataan ja toivotaan jonkun muun menevän eturiviin. Julkisuudessa riepotellaan kaikki mahdolliset ”jonkun mielestä epäonnistumiset”. Nähdään vain asioiden huonot puolet ja niitä suurennellaan mahtipontisesti omaa näkemystään oikeuttaen. Kaikki, jotka eivät noudata minun oikeustajua, tekevät väärin. Syyllistämisen nautinto ja sen julkisuusarvo ovat liian monen ihmisen mielessä valitettavan suuri.
Rohkeutta virheiden tekemiseen
”Virhehän” syntyy silloin, kun emme noudata standardeja. Emme toimi etiketin mukaan esim. ruokailussa ja pukeutumisessa. Teemme vastoin sääntöjä ja ohjeistuksia. Otamme oikeuden päättää itse emmekä seuraa yleisesti hyväksyttyä toimintatapaa, siis erilaistumme tai uimme vastavirtaan. Miksi se on virhe? Kaikki nuo edellä mainitut ”lait” ovat kuitenkin jonkun ihmisen määrittelemiä kontrolloinnin muotoja. Miksi on vaikeaa poiketa niistä vaikka kuinka haluaisit juoda kalan kanssa punaviiniä ja pukeutua juhlaillalliselle vaaleanpunaiseen t-paitaan tai huomaisit uuden toimintatavan ylivertaisuuden. Tahdissa marssiminen ei tuota kuin lisää tahdissa marssimista.
Monet tutkimukset osoittavat, että todelliseen huippusuoritukseen vaaditaan pohjalle melkoinen liuta virheitä. Kuinka pystyisimme rohkaisemaan riskinottoon ja inhimillisten rajojen testaamiseen? On muistettava, että ihminen ja virhe ovat erillisiä. Virhe on teko, johon voi olla jossain tilanteissa syyllinen, mutta se on silti vain irrallinen teko. Ihminen voi kokea häpeää kokemuksensa, esim. virheen, takia. On hyvä kuitenkin pitää ihmisyys erillään elämänkokemuksista, analysoida tapahtunut mahdollisimman objektiivisesti ja käsitellä asia ilman syyllistymistä. Toisten ihmisten virheet voi myös inhimillistää, kun katsoo ja pyrkii ymmärtämään tapahtunutta hänen näkökulmastaan käsin.
Aletaan mittaamaan virheitä paremman suorituskyvyn saavuttamiseksi
Pitäisikö inhimillisten virheiden määrää alkaa mittaamaan niin kuin aloitteita tai tapaturmien vaaratilanteita. Pitäisi tehdä vähintään tietty määrä virheitä, että voidaan todistetusti sanoa yrittämisen olleen riittävällä tasolla. Olisi pieniä virheitä ja vähän isompia, uusia ja toistuvia virheitä sekä helppoja ja vaikeita virheitä. Mistä löytyy työpaikka, jossa tällaista on virheitä välttämättä lähdetty kokeilemaan?
Virheen pelko latistaa ja lamaannuttaa. Ihminen ei saa itsestään parastaan irti, jos pitää koko ajan pelätä arvostelua ja tuomitsemista. Työyhteisössä vapautuu virheiden sallimisen kautta suuri määrä uutta energiaa… paitsi silloin, kun toimitaan kuten eräässä yhtiössä, jossa johtaja sanoi alaiselleen virheen tapahduttua: ”Kyllä meillä sallitaan virheitä… näin viimeisenä työpäivänä!”